Psykolle tuli juuri puolivuotta plakkariin ja nyt odotellaan seisotuskuvan saamista Annilta (vinkvink). Koko on tällä hetkellä 50cm/12-15kg, eli mitään kovin suurta tuosta ei ole tulossa. Toivotaan, että edes sinne 55cm pääsisi! Kasvupatit somistavat edelleen jaloissa kylläkin.
Psyko on tähän mennessä ollut tietyiltä osilta ollut äärettömän helppo penikka. Sisäsiisteydessä meni yksi hujaus, luoksetulossa ei ole ollut pienintäkään ongelmaa, kertaakaan ei ole jättänyt tulemasta ensimmäisestä kutsusta. Osaa olla yksin kaverin kanssa ilman tuhoja tai huutamisia (äidillä ollessamme raapi muutaman kerran ovea, mutta lopetti siihen), eikä ole lyhyen elämänsä aikana kokeillut hampaitaan mihinkään ei-sallittuun. Lisäksi Psyko ei koskaan purrut tai hampaillut ihmistä. Toisaalta se sitten haukkaa namit vieden koko käden samalla.
Mutta toisaalta tuo pentu on ollut yksi saatana. Niin itsepäinen, etten voi kyllin korostaa. Etenkin nuorempana, nyt siitä on jäljellä enää lievempi versio, joka harvoin käy hermoille. "Pois"-käskyä opetellessamme sain saattaa sen vähntään 15 kertaa portin toiselle puolelle, pois näköpiiristä, ettei se nähnyt meitä. Silti muutaman kymmenen sekunin päästä ovensuuhun ilmestyi jokin pieni ja karvainen. Sinnikkyys ja periksiantamattomuus tuotti tulosta, onneksi. Välillä (koko ajan) teki mieli lyödä päätä ensimmäiseen asiaan mitä käteen tarttui, koska kärsivällisyyteni on erittäin huono. Mutta hillitsin itseäni, toistelin päässäni satoja kertoja, miten et nyt luovuta, tai hermostu, molemmista koituisi vain hallaa.
 |
| Pikku-Paatti c. Anni |
Ihmiset on ikään tai sukupuoleen katsomatta kivoja. Psyko ei vieraille ihmisille ole kovin tungetteleva, vaan nätisti antaa silittää ja paijata. Ja nostaa, sekin on huomattu. Omille ihmisilleen pitää etenkin kotiin tullessa sellaisen tervetuliaisseremonian että oksat pois. Paatti haukkuu, ulvoo, ölisee, mölisee ja tsiisus. Onneksi se osaa näyttää sivistyneemmänkin puolen muille.
Toiset koirat on fine. Ne käydään morjestamassa ja that's it. Ei ole arka, alistuva, dominoiva tai kireä, hyvin normaali tuon ikäinen.
Harrastaminen kohdistuu valjakkopuolelle. Psyko on ollut opettelemassa lyhyillä matkoilla ja perhana, sehän tykkää. Tai rakastaa. Tai ei tiedä mitään parempaa. Lähdöissä jos Anni lähtee toisella valjakolla ensin, hyppii Psyko tasajalkaa ja huutaa. Ihan suoraa huutoa. Ja kun lähtökäsky soi, lähtee pentu raketin lailla - edelleen huutaen. Toivottavasti into säilyy! Tokoa ollaan vain kotona tehty yhteisenä tekemisenä. Sivulle osataan tulla käden avulla ja askeleen-parin imutusseuruuta ollaan myös tehty. Tosin, voiko tuota edes harrastamiseksi kutsua.
Jos vielä jäi jokin mietityttämään, hämmästyttämään, etc, niin sana on vapaa.
2 kommenttia:
Psyko kuulostaa hienolta otukselta tän postauksen perusteella. Ja propsit sulle kärsivällisyydestä sen kanssa. Välillä todella on vaikeaa jaksaa olla kärsivällinen saman asian suhteen, kerta toisensa jälkeen. Varsinkin, jos tuntuu että edistystä ei ole havaittavissa :D Vaan lopussa kiitos seisoo
Kiitos! Se on kyllä helkkarin hieno otus, aina silloin kun ei raasta hermoja itsepäisyyden kanssa :D Hahaa, tsemppiä teille!
Lähetä kommentti